Eilen metsälenkillä tein virheen. Järjestys oli väärä. Sen OLISI pitänyt olla: 1. Ensin lenkille 2. Sitten uimaan. Mutta järjestys olikin tällä kertaa: 1. Ensin uimaan 2. Sitten lenkille. Ja lopputuolos: Koirat villiintyivät täysin (olen miettinyt monasti, että onko tuossa järvivedessä jotain dopinkia) ja juoksivat hullun lailla. Nino edellä ja Nappula kimisten perässä, kun ei saanut Ninoa kiinni. (Kimisten = kimeiden hakkukiljahdusten saattelemana). Kuulin, kuinka nuo kimahdukset vaimenivat ja hävisivät vähitellen kokonaan. Huutelin koiria, mutta mitään ei kuulunut. Kävelin jonkin matkaa samaan suuntaan ja huutelin edelleen. Ei mitään. Sitten kävelin takaisin paikkaan, jossa koirat irtaantuivat minusta. Ei mitään vastausta. Jonkin ajan kuluttua aloin kuulla ryminää. Uumoilin, että kumpikohan tulee. Nada, joka on jäänyt Ninosta jälkeen ja siksi lähempänä kuullakseen kutsuni, vaiko Nino. Jälkimmäinen tuli, hoippuen ylämäkeä viimeisillä voimillaan. Heti mäen päälle päästyään se lösähti maahan makaamaan rättiväsyneenä. Nino yritti kaivautua jäkälän sisään viilentääkseen oloaan, läähätti ja makasi välistä kyljelläänkin kaikkensa antaneena. Nappula tuli hetken päästä, sekin oli rätti. Mutta ei niin rätti kuin Nino. Nimppa kulki aika rauhallisesti matkan takaisin autolle.