Tässä päivänä eräänä - helteisenä sellaisena - olimme koko poppoo uimaretkellä. Sekä emäntä, että isäntä pulahtivat virkistävään veteen ja Nadalle tuli hätä. Se vinkui ja haukkui rannalla, kunnes totesi, että "ei kai tässä muu auta..." ja ponkaisi kalliolta veteen. Nada ui kuin vanha konkari isännän luo ja kiipesi tämän selkään. Kauaa ei jänis kuitenkaan selässä viihtynyt, vaan uida polskutti emännän luo lähemmäs rantaan. Reipas pikku kaveri tuo pentu!
Nadan luottamus vieraisiin koiriin ei ole ihan 100 prosenttinen - voipi johtua varsin raisusta vastaanotosta silloin kotiin tullessa, kun Nino kävi päälle ja viskasi korvasta. Nada lähestyy varovasti uusia tuttavuuksia ja lämpenee hitaasti, mutta varmasti. Uudestaan tavatessa Nada kyllä muistaa, että "toi oli mun kaveri" Nada onkin saanut jo kaksi hyvää pentukavereita naapurustostamme.
Nada on tutustunut naapurustossamme asustelevaan saksanpaimenkoirapentuun Nemoon, joka on pari viikkoa Nadaa vanhempi. Leikki sujuu hyvin, mutta välillä hieman raisusti. Nada kun pienempänä meinaa jäädä jalkoihin. Mutta Nada ei suinkaan luovuta moisesta epätasa-arvoisuudesta, vaan kimpaantuu. Se syöksyy kimeästi räkyttäen näykkimään Nemoa!
Nadan uusin ystävyys on portuugeesi Tara, joka on puolivuotias. Tara osaa hienosti leikkiä pienemmän kanssa ja heittäytyy usein selälleen painin ja "hammasmiekkailun" pyörteissä.
Vielä ei ole kuvia kavereista, mutta laitetaan, kun saadaan napattua.
Nadalla alkaa olla leimautumisviikot ohitse. Vielä viime tipassa päätimme totuttaa tyttöä laukauksiin ja kävimme ampumassa "kissanruokamenetelmän" mukaisesti. Ensimmäiseen laukauksen aikana Nada reagoi terävöityen: "mikä tuo oli?" Toinen laukaus sai etsimään turvaa avustajan jaloista, joiden päällä Nada makasi sitten ampumisen ajan. Nada siis reagoi ampumiseen, mutta ei pelännyt niin paljon, että olisi mennyt avustajan taakse tai panikoitunut. Ja ampumisen jälkeen Nada oli oma reipas itsensä, sai namia ja pääsi leikkimään. Uskoisin, että Nadalle jäi hyvät muistot "ampumiskeikasta" Täytyy kuitenkin käydä vielä ampumassa, että saadaan vielä joskus täysi laukaisuvarmuus.
Nino on ollut aina välillä hormonimyllyssä - pyytänyt epätoivoisesti ulos, jos ei ole saanut käydä jokailtaisella merkkauslenkillä (kuten eilen, kun oli "vaan" metsälenkillä). Juoksuisia tyttöjä siis edelleen riittää lähiympäristössä.
Nino on välillä selvästi mustasukkainen Nadalle (vaikka eiväthän koirat ole mustasukkaisia - sehän on vaan koirien inhimillistämistä ;) ). Kun olin Nadan kanssa ulkona kahdestaan, Nino murisi Nadalle sisään tultuamme ("Että mamma kehtsikin lähteä TUOn kanssa eikä minun). Ja kun jutustelen Nadalle kehuen iloisesti, Nino säntää paikalle: "mulle myös kehuja, kiitos!" ja kun Ninoa sitten lellii ja Nada tulee lähelle, niin mur mur jälleen "tää on nyt mulle - pysy sinä kaukana!"
Nadan luottamus vieraisiin koiriin ei ole ihan 100 prosenttinen - voipi johtua varsin raisusta vastaanotosta silloin kotiin tullessa, kun Nino kävi päälle ja viskasi korvasta. Nada lähestyy varovasti uusia tuttavuuksia ja lämpenee hitaasti, mutta varmasti. Uudestaan tavatessa Nada kyllä muistaa, että "toi oli mun kaveri" Nada onkin saanut jo kaksi hyvää pentukavereita naapurustostamme.
Nada on tutustunut naapurustossamme asustelevaan saksanpaimenkoirapentuun Nemoon, joka on pari viikkoa Nadaa vanhempi. Leikki sujuu hyvin, mutta välillä hieman raisusti. Nada kun pienempänä meinaa jäädä jalkoihin. Mutta Nada ei suinkaan luovuta moisesta epätasa-arvoisuudesta, vaan kimpaantuu. Se syöksyy kimeästi räkyttäen näykkimään Nemoa!
Nadan uusin ystävyys on portuugeesi Tara, joka on puolivuotias. Tara osaa hienosti leikkiä pienemmän kanssa ja heittäytyy usein selälleen painin ja "hammasmiekkailun" pyörteissä.
Vielä ei ole kuvia kavereista, mutta laitetaan, kun saadaan napattua.
Nadalla alkaa olla leimautumisviikot ohitse. Vielä viime tipassa päätimme totuttaa tyttöä laukauksiin ja kävimme ampumassa "kissanruokamenetelmän" mukaisesti. Ensimmäiseen laukauksen aikana Nada reagoi terävöityen: "mikä tuo oli?" Toinen laukaus sai etsimään turvaa avustajan jaloista, joiden päällä Nada makasi sitten ampumisen ajan. Nada siis reagoi ampumiseen, mutta ei pelännyt niin paljon, että olisi mennyt avustajan taakse tai panikoitunut. Ja ampumisen jälkeen Nada oli oma reipas itsensä, sai namia ja pääsi leikkimään. Uskoisin, että Nadalle jäi hyvät muistot "ampumiskeikasta" Täytyy kuitenkin käydä vielä ampumassa, että saadaan vielä joskus täysi laukaisuvarmuus.
Nino on ollut aina välillä hormonimyllyssä - pyytänyt epätoivoisesti ulos, jos ei ole saanut käydä jokailtaisella merkkauslenkillä (kuten eilen, kun oli "vaan" metsälenkillä). Juoksuisia tyttöjä siis edelleen riittää lähiympäristössä.
Nino on välillä selvästi mustasukkainen Nadalle (vaikka eiväthän koirat ole mustasukkaisia - sehän on vaan koirien inhimillistämistä ;) ). Kun olin Nadan kanssa ulkona kahdestaan, Nino murisi Nadalle sisään tultuamme ("Että mamma kehtsikin lähteä TUOn kanssa eikä minun). Ja kun jutustelen Nadalle kehuen iloisesti, Nino säntää paikalle: "mulle myös kehuja, kiitos!" ja kun Ninoa sitten lellii ja Nada tulee lähelle, niin mur mur jälleen "tää on nyt mulle - pysy sinä kaukana!"
Kommentit