Loppianen mennä sujahti näyttelymatkan merkeissä. Matkasimme Kajaaniin Krisse-kasvattajan kyydissä. Matkalla Nada päätti murkkuilla. Se ponkaisi luvatta ulos autosta huoltoasemalla lelu suussaan haastaen: "ota kiinni, jos saat!" Ollin kauhuissani. Onneksi vieressä oli metsikkö, jonne Nadan sai helposti houkuteltua. Kiinni ottaminen tuottikin sitten enemmän päänvaivaa. Nappula kun vedätti sen minkä kerkesi. Onnistuin lopulta: heittämällä maahan nameja etsittäväksi. Nappula meni lankaan ja minä nappasin sen samantien kiinni. Siihen jäivät namit ja koira toimitettiin takaisin autoon.

Kajaaniin saavuttua jätimme Nadan Mandi-labradorinnoutajan luokse hoitoon juoksujen vuoksi. Nino ja mamma jatkoivat matkaa mummon ja ukin hoiviin. Nadan hoitoajasta voi lukea Mandin blogista (linkki laatikossa).

Seuraavana päivänä sitten matka vei Kajaanin palloiluhalliin näyttelyyn. Kävelimme matkan pirteässä pakkassäässä nauttien pohjoisen talvesta. Palloiluhalli oli tupaten täynnä koiria ja ihmisiä. Jotenkin onnistuimme sukkuloimaan lagottokehän laidalle häkin kera. Kehän laidalta kuulimme huhuja tiukasta tuomarista ja paniikki alkoi hiipiä mieleen. Mietin, miten Ninon käy kehässsä. Mieleen tulvahtivat kaikki ne juoksukieltäytymiset ja tuomarikammot. Onneksi  pääsin harjoittelemaan ensin Nadan kanssa. Tuomari halusi tutkia KAIKKI koirat PÖYDÄLLÄ! Nappulan kanssa pöytäily sujui vielä mallikkaasti ja tuloksena oli ROP pentu - titteli. Mutta sitten tuli Ninon vuoro. Nostin Ninon pöydälle ja koko pöytä alkoi heilua kun koiran jalat tärisivät pelkopaniikissa. Selitin tuomarille, että koira luulee olevansa eläinlääkärissä (Nino tärisi tismalleen samalla tavalla eläinlääkärin pöydällä muutama päivä aikaisemmin) Tuomari hetken tutkittuaan käski minun nostaa koiran maahan, jotta se olisi luontevampi. Mutta peli oli jo menetetty. Nino oli yhä kauhuissaan. Yritin innostaa koiraa minkä pystyin ja jopa valehtelin sille, että "missä Mika" tuo taikasana sai Ninon hetkeksi innostumaan ja heiluttamaan häntää. Mutta liikkuminen ei silti ollut mistään parhaimmasta päästä ja tuomari huomauttikin siitä arvostelussa. Arvostelu oli EH, mihin olin ihan tyytyväinen tilanteen huomioonottaen. 
Illalla Nino kävi esittelemässä lagottoja eli itseään mamman vanhalle ystävälle, joka harkitsee lagoton hankkimista.

Ennen kotiinpaluuta vietimme vielä yhden päivän Kajaanissa. Kävimme Oulujärven jäällä kävelemässä ja Nino sai esitellä Mandin omistajille hakujuttuja. Illalla sitten siirryimme Kajaanista yöjunaan. Hieman levottoman yön jälkeen oli mukava palata takaisin kotiin. Nappula pääsi samana iltana hoitoon Nocen kaveriksi. Nada alkoi kotimatkalla vuotaa oikein kunnolla - ei siis epäilystäkään enää etteikö sillä olisi ollut juoksuja. En enää uskaltanut pitää sitä Ninon kaverina.

Kuvia en ikävä kyllä saanut otettua matkalta. Hajamielisyys iski lähtöaamuna ja kameran muistikortti jäi kotiin.