Nappulan kanssa on käyty raunio ja metsähakutreeneissä meidän vanhan ryhmän kanssa Ninon ollessa poissa hoidossa. Nada on lyhyessä ajassa edistynyt valtavasti. Olemme harjoitelleet ilmaisua (rulla) ja Nappula tuo jo rullan maalimieheltä käteen (metsässä emme vielä ole treenailleet, mutta parkkiksella kyllä) ja jonkin verran nenätyöskentelyäkin. Nada hokasi hienosti raunioilla, että ihmisiähän täällä bongaillaan nenällä. Vaikuttaa siltä, että kyllä Nappulastakin tulee pelastuskoiraehdokas (meidän haaste on varmasti noi paukut, mihin pelastuskoiraura voi tössätä).

Nino tuli torstaina hoidosta, missä hän oli heinosti jo solahtanut osaksi laumaa. Saavuimme paikalle sillä aikaa kun koirat ja ihmiset olivat lenkillä. Odotellessa Mika ja Nappula käyttivät järven vilvoittavia antimia hyväkseen ja uivat. Kun sanoin Nadalle "missä Mika"  Nada ui Mikan luo, pussasi suulle ja ui takaisin rantaan. Jokaisella "missä Mika" komennolla Nappula ui Mikan luo antamaan pusun :)

Sitten koirat ja ihmist tulivat takaisin. Nino kävi häthätää nopeasti hyppäämässä minua vasten ja rynnisti sitten Nadan kimppuun. Ei poika vähään aikaan tajunnut, että  juoksut olivat mennyttä elämää!

Nino ahdistelemassa Nadaa lauma perässään


Sitkeästi Nino yritti astua koko illan ja kun vastakaikua ei irronuut, se makasi Nadan vieressä ja haukkui taukoamatta!! Kyllä oli naapureilla kestämistä! Välillä Nada pääsi hengähtämään tuon yli-innokkaan kosijan luota sisälle, eteisestä kun puuttui lattiasta lautoja ja Nino tuumasi, että ei tuosta mitenkään pääse yli. Nappula sen sijaan pomppasi tuosta noin vaan aukon yli monen päivän kokemuksella. Vielä siinäkin vaiheessa kun eteisen lattia oli saanut irtolaudat, Nino tuumasi, että "liian vaarallista" ja jäi makaamaan kuistin puolelle!!!

"Ei tästä uskalla mennä - tuon lattian tuossa täytyy olla pelkkää hämäystä"


"Tuolla se ihana tyttö olisi..."


Siinä meillä rauniokoira! Vasta kannustuksen jälkeen se varovasti uskalsi astella lautoja pitkin sisälle! Seuraavana aamuna Nino vihdoin alistui kohtaloon ja lopetti Nadan piirittämisen.

Marisalla ja minulla on nyt oma kennelnimi ja omat kennelsivutkin! Saimme vihdoin plakaatin, missä se lukee: TUBERO D´ORO Nimen keksi oikeastaan Fabio - Nossen kasvattaja italiasta. Olimme pähkäilleet erilaisia nimiä, kuten Trambusto (mikä tarkoitaa hälinää ja melskettä - hyvin kuvaavaa lagottopoppoollemme, kun ovat yhdessä laumassa) tai Tramandando (henkisen perimän siirtämistä sukupolvelta toiselle - varsin ylevä nimi - ja väännettävissä asuun: trauman anto - heh). Mutta Fabio oli tuumaillut, että kultaista tryffeliä ei taida vielä kellään olla kennelnimenä. Tuo kultainen tryffeli, Tubero D´oro, alkoi kuulostamaan varsin hauskalta nimeltä ja päädyimme sitten siihen.

Kennelimme sivuja voi käydä kurkkaamassa osoitteessa www.ninolagotto.net/kennel/index.html.

Noh ni, nyt tulee sitten kuviakin reissusta, eli tekstin jälkeen on vielä kuvakertomus...

Kävimme piipahtamassa ruotsinmaalla Radunossa ja Maailmanvoittajanäyttelyssä. Mukana matkapoppoossa olivat lagotot Nada, Risa ja Noce sekä ihmiset Ressu. Marisa, Simppu ja Mia sekä tietysti minä (Päivi). Hotellimme sijaitsi suht. koht. etäällä Tukholmasta, Nynäshamnetissa, kauniissa pikkukaupungissa. Sinne saapui asuntoautoineen ja koirineen myös Nocen ja Risan kasvattaja, Fabio Federici. Koiramme saivat Fabiolta uuden trimmin näyttelyitä varten. Me ihmiset taas pääsimme toimimaan "kenneltyttöinä" kun ulkoilutimme Fabion koiria.

Lauantaina matkasimme koko poppoo Radunoon, eli maailmanvoittajanäyttelyn lagottojen Circuit-näyttelyyn. Päivä oli helteinen ja kaunis. Lopputulos: pahasti palaneet olkapäät ja JUN3 tulos Nadalle. Myös Risalla meni hienosti, Avoimen luokan 3. sija! Nosse sen sijaan karkasi kehästä Fabion käsistä Marisaa etsimään ja tuloksena H! Kaiken kaikkiaan olimme kuitenkin tyytyväisiä tuloksiin! En osannut enää odottaa mitään sen suurempaa, kun seuraavana päivänä suuntasimme messukeskukseen.

Junioriluokassa olimme arvosteltaessa viimeisiä.Kun tuomari katsasti koiria kehässä, hän tuskin vilkaisi meitä! Tuumailin, että ei ole kummoisia tuloksia odotettavissa.. Mutta toisin kävi! Oma rentous hävisi pelistä viimeistään siihä vaiheessa, kun juoksimme toisen (ammattihandlerin esittämän) junnunartun kanssa rinta rinnan kehää ja tuomari oli valitsemassa meistä toista voittajaksi!!! Ilmeisesti Nappula juoksi paremmin, koska voitto tuli ja Nadasta leivottiin juniorivoittaja suomalaisten kannustajien huudon saattelemana!! Eipä tuota meinannut tajuta!

Omassa luokassaan Risa ja Noce saivat molemmat ERIn mutta eivät sijoittuneet.

Nappula pääsi vielä pari kertaa kehään. Ensin kilpailemaan sertistä, jonka Nada voitti! ja sitten ROP juniorivoittajan tittelista Fabion ja Tenenten kanssa. Tällä kertaa jäätiin kakkosiksi ja Tenente sai ansaitun voiton!!

Illalla mentiin kaikki yhdessä (Fabio, Marco, Ressu, Marisa, Simppu, Mia, Krisse, Jutta ja minä) juhlistamaan voitokasta päivää ja viettämään viimeistä yhteistä iltaa hyvän ruoan merkeissä. Sitten jätimme hyvästit italialaisille ystävillemme ja jatkoimme matkaamme satamaan. Siellä sitten vietettiin yötä laivaa odotellen. Kunnolla nukkumaan päästiin vasta aamulla laivan hyttiin.

Olihan reissu. Rankka, mutta kieltämättä menestyksekäs! Pikkasen jäi harmittamaan, että pokaalia ei saatu muistoksi, pyyhkeitä vain... mutta mitäpä tuosta. Hieno reissu silti.

Kotona odotti muutohommat ja remontti, joka laajeni ja laajeni niin, että lopullinen muutto häämöttää edelleen tulevaisuudessa. Eteisestä on revitty seinät ja poistettu yksi seinä. Uutta pintaa laitetaan niin seiniin, lattiaan kuin kattoonkin. Hommia vielä riittää. Nappulalla alkoi juoksut reissun jälkeisellä viikolla ja nyt Nimppa on hoidossa Krissellä Sammatissa. Nada on remppakoirana kotona.

Pitkän matkan jälkeen pääsi vihdoin leikkimään, kun saavuimme perille Nynäshamnetiin


Nappula ystävällisesti ilmoitteli aamutuimaan (5.30) että nyt on porukkaa lähdössä huoneistaan näyttelyyn. Ei ollut vielä meidän näyttelypäivä, mutta koska hereillä oltiin, niin lähdettiin ulos lenkille. Varhain aamulla kaupunki oli autio (päivällä sama paikka vilisi ihmisiä) ja rauhallinen.


Aamu-uintia...


...ja"keppiliikuntaa"


"Missä se keppi oikein on?"


Seuraavana päivänä satamassa (ennen trimmauksia)


Nosse saa uuden turkin...


Raduno. Valionartut kehässä.


Nada ja pahin kilpakumppani junnukenässä MV-näyttelyssä.


ROP Juniori Tenente. Vasemmalla tuomari Gilberto Grandi


Yhteinen illallinen Tukholmassa ennen kuin erosimme italialaisista ystävistämme.


Mukanamme Ruotsista (siis Italiasta) tuli Sato-koira. Sato, eli Otto asustelee Annan luona ja on näissä kuvissa pari viikkoa myöhemmin tutustumassa Korson rauniorataan.



Ja lopuksi vielä kuva meidän Juniorimaailmanvoittajasta omalla pihallaan pari viikkoa myöhemmin.

Nadan kanssa tehtiin muutaman päivän reissu ympär suomenmaata. Ensin mentiin Vesilahdelle rippikoululeirille vierailemaan kahdeksi yöksi. Sieltä matka jatkui Pieksämäelle It´s Time - eurooppalaiseen tarinateatterikonferenssiin. Pieksämäeltä jatkoimme Savonlinnan kautta Helsinkiin. Ihan mukava kierros Suomea siis. Ja antaa valokuvien kertoa Nadan matkasta jotakin.

Rippileirillä kivointa oli pehmopallo...




Tarinateatterikonferenssin muut koiravieraat olivat Usko ja Toivo. Usko varsinkin ihastui Nadaan oikein tosissaan seuraten neitiä joka paikkaan. Tässä poikien ja Nadan peuhuukuvia.

Nadan vasemmalla puolella Usko ja takana Toivo.






Savonlinnassa Nada sai uuden lookin Ninan saksimana. Trimmin jälkeen oli mukava peuhata Vilppu-veljen, Jiira-siskon, Emi-äipän ja Arttu-"sedän" kanssa.



Emi-mamma

Sisarukset Jiira, Vilppu ja Nada

Eilen metsälenkillä tein virheen. Järjestys oli väärä. Sen OLISI pitänyt olla: 1. Ensin lenkille 2. Sitten uimaan. Mutta järjestys olikin tällä kertaa: 1. Ensin uimaan 2. Sitten lenkille. Ja lopputuolos: Koirat villiintyivät täysin (olen miettinyt monasti, että onko tuossa järvivedessä jotain dopinkia) ja juoksivat hullun lailla. Nino edellä ja Nappula kimisten perässä, kun ei saanut Ninoa kiinni. (Kimisten = kimeiden hakkukiljahdusten saattelemana). Kuulin, kuinka nuo kimahdukset vaimenivat ja hävisivät vähitellen kokonaan. Huutelin koiria, mutta mitään ei kuulunut. Kävelin jonkin matkaa samaan suuntaan ja huutelin edelleen. Ei mitään. Sitten kävelin takaisin paikkaan, jossa koirat irtaantuivat minusta. Ei mitään vastausta. Jonkin ajan kuluttua aloin kuulla ryminää. Uumoilin, että kumpikohan tulee. Nada, joka on jäänyt Ninosta jälkeen ja siksi lähempänä kuullakseen kutsuni, vaiko Nino. Jälkimmäinen tuli, hoippuen ylämäkeä viimeisillä voimillaan. Heti mäen päälle päästyään se lösähti maahan makaamaan rättiväsyneenä. Nino yritti kaivautua jäkälän sisään viilentääkseen oloaan, läähätti ja makasi välistä kyljelläänkin kaikkensa antaneena. Nappula tuli hetken päästä, sekin oli rätti. Mutta ei niin rätti kuin Nino. Nimppa kulki aika rauhallisesti matkan takaisin autolle.