Käytiin ottamassa Nadasta lonkka- ja selkäkuvat. Lonkat kun olivat naksuneet edelleen ja koira alkanut pureskella itseään. Olin tehnyt loishäädönkin jo aikoja sitten, mutta pureskelu vaan jatkui. Eläinlääkärimme oli sitä mieltä, että pureskelu saattoi osin johtua hormonalisista syistä. Juoksujen jälkeisiä juttuja. Mutta toisaalta Nadalla oli selväsit lihasjännitystä. Paikat pahasti jumissa ja erityisesti tuolla lonkkia tukevien pyllylihasten kohdalla. Lekuri totesi, että ehkäpä kaikkien mielenrauhan vuoksi on paras, jos Nada kuvataan.

Nappula rauhoitettiin, mutta piikistä huolimatta se yritti kerta toisensa jälkeen nousta pystyyn. Lääkäri totesi, että jotkut koirat vaan on sellaisia, ne eivät yksinkertaisesti suostu rauhoittumaan. Vielä kuvauspöydälläkin (kolmen piikin jälkeen) Nada sätki. Yksi selkäkuvahailahtikin vähäsen, mutta ihmeen kaupalla kuvat saatiin otettua. Ja tulokset: Lonkat yllättävän hyvät, mutta yläreunastaan kehittymättömät. Noin kansankielellä sanottuna: räystäs liian lyhyt. Ja siitä johtui lonksuminen. Huh, ei Ö-lonkkia! Selänkin vaivaan löytyi syy. Viimeiset nikamat olivat viistot ja häntä lähti kohti korkeuksia, mutta sitten yksi häntänivel olikin pyöreä, mikä esti hännän nousemisen. Nuo viistot nivelet todennäköisesti pentuna aiheuttivat sen, että se viimenen lannenikama taittui naapuriinsa nähden aiheuttaen hermokipua. Kaikkeen on syy, ja jotenkin helpottavaa tietää mikä oli Nadan selkäkivun syy. Nyt sitten rauhassa odotellaan virallisia lonkkakuvia, ei kiirettä niihin.