Nino oli lauantaina 1.9. Vantaan näyttelyssä. Paikanpäällä sattui olemaan useampi ihana lagottoneitokainen, joille Nino menetti tyystin sydämensä. Vielä kehässäkin Nino haikaili tyttöjen perään ja esiintyminen sujui kuin siinä sivussa. Menestys olikin erinomainen. Nino oli paras uros ja sai sertin! Ropista kilpailtaessa kehässä oli yksi niistä ihanista tytöistä ja Nino esiintyi ryhdikkäästi seistessään niin komeana, kuin kykeni. Röyhistely kannatti ja tuloksena oli rotunsa paras -titteli. Ryhmäkehässä ei enää ollutkaan niitä ihania tyttöjä. Eikä muitakaan tuttuja. Yhtäkkiä Nino tajusi olevansa näyttelyssä. Se alkoi vilkuilemaan ympärilleen ja hypähti aina välillä mammaa vasten. Nino ei sijoittunut, joten kehästä päästiin myös melko nopeasti pois.

Illalla sitten otettiin karvanajokone esille ja Nino kerittiin. Keritsemiseltä se tosiaan tuntui, turkki oli niin villamaista ja pohjavilla joistain kohden miltei huopaantunut. Nino oli aivan onneton moisen alasti riisumisen jälkeen. Se ravisteli korviaan vielä seuraavana päivänäkin, niin kummalliselta tuo uusi olotila tuntui. Lattialla nukkuminen ei enää maistunut, kun karvat eivät olleet enää pehmentämässä. Ulkona juokseminen sentään sujui entistä sutkajakkaammin ja viilentyneestä olotilasta irtoavaa energiaa tuntui riittävän Ninon sinkoillessa pitkin metsää.

Kuvissa 1. Nino Rop-lagotto ja seuraavana päivänä 2. Nino - ties minkä rotuinen? 3. Uusi pää

1.

2.

3.