En ole ehtinyt paneutua sivunpäivityksiin ja kuulumisten kirjoittamiseen, joten aikaa on vierähtänyt tovi. Mutta tässä kuulumisia viime ajoita.

Nada tuli immuuniksi räminäpurkille ja alkoi uudestaan vetämään. Minkäs sille mahtaa, kun maailma on tullut täyteen mahtavia hajuja ja niitä on joka puolella! Korvat menee lukkoon, kun nenä on niin täynnä, että enää ei kavahdeta edes räminää. Jätin siis purkin pois - ainakin hetkeksi aikaa.

Hajuja on myös metsät täys. Olimme jokin aika sitten metsäretkellä ja melko alkupuolella koirat (molemmat!!!) hävisivät näköpiiristä, eivätkä tulleet kutsusta luokse. Huutelin pitkän aikaa ilman tulosta. Sitten Nappula ilmestyi ensin jostain aivan hirveessä touhotusvimmassa. Sitten singahti paikalle Nino, joka vain käväisi mamman luona ja hävisi taas. Kun jatkoimme matkaa, Nada pysytteli lähettyvillä, mutta Nino katosi tuon tuostakin jonnekin. Oli pakko ottaa koira remmiin! Sillä aikaa kun laitoin Ninoa remmiin, Nada hävisi jonnekin! Ei hitsi, siinä vaiheessa kaduin koko metsäretkelle lähtemistä! Huuteliln jonnii aikaa Nappulaa ja sieltähän se viimein juosta viipotti näköpiiriin aivan intona loikkien. Loppumatka: Nino kiinni, Nadaa aina välillä luokse huudelleen (pysytteli jälleen lähettyvillä, onneksi).

Ninon kanssa oltiin pitkästä aikaa etsintätreeneissä. Tällä kertaa treenasimme erikoisessa paikassa: autiotalossa. Nino oli innoissaan ja motivaatio korkealla. Samaan aikaan koira liikkui tosi varovasti ja matalana uudessa ja oudon hajuisessa paikassa. Nino haki kovasti tukea minulta ja aina huoneen etsittyään katsoi kysyen: "mitä sitten". Nino piti erikseen lähettää joka huoneeseen. Mutta maalimiehet löytyivät! Kyllä oli jännittävää. Ja koira ikionnellinen, kun pääsi jälleen töihin.