Nada saapui meille vain 7,5 viikon ikäisenä. Matka sujui ensin itkien, sitten uteliaana katsellen ja viimein nukkuen. Uteliaisuus suuntautui farkun takana matkustavaan Ninoon. Kotipihalle päästyä Nada halusi heti tutustua paremmin Ninoon, mutta Ninolla oli toiset aatokset. Rappukäytävässä se murisi ja ennenkuin mamma ehti reagoida, se tarttui pientä korvasta ja viskasi. Nada huusi täyttä kurkkua ja toipui järkytyksestä sylissä. Nada oppi kerrasta. Etäisyys Ninoon säilytetään joka tilanteessa vaikka välillä hieman meinaa uteliaisuus voittaa. Erään kerran Nino makoili keittiön pöydän alla ja Nada pahaa aavistamatta seurasi mammaa keittiöön. Yhtäkkiä se tajusi ettäs se "hirviö" onkin naaman edessä. Nada lähti juoksemaan kirkuen olkkariin. Nino ei ehtinyt edes murahtaa.

Nada on ottanut mamman turvanaisekseen. Mamman vieressä nukutaan yö ja kun paha Nino uhkaa, Nada juoksee mamman jalkoihin. Mamman jaloissa hääritään muutoinkin ulkona ollessa ja pari kertaa on tullut kolhu, kun mamma ei ole osannut varoa jalkojaan. Muutoin tyttö on varsin touhukas. Se sinkoilee, puree lelujaan ja rähinähaukkukin on jo pienestä kurkusta irronnut.



Nino puolestaan on vasta vähitellen alkanut tajuta, että tuo järkyttävä pikkupentu on jäämässä laumaan. Enimmäkseen Nino välttelee pentua. Se ohittaa Nadan hitain askelin mahdollisimman kaukaa ja oleilee lähinnä lempinukkumapaikoissaan. Jos Nada tulee liian lähelle, Nino murisee: "Pysy kaukana! Vai haluatko toisen reiän korvaasi?!"

Välillä Nino mököttää. Varsinkin, jos pentu saa huomiota. Nino kääntää pään pois eikä suostu katsomaan kohti. Kun mamma komentaa murisevaa Ninoa, Nino alistuu ja kääntää mahansa.