Nocen juoksut ovat edenneet siihen pisteeseen, että Ninon mielestä on tositoimien aika. Viime päivät Nino on ulkona haistanut Nocen hajuja maasta ja ollut tosi levoton sisällä. Lenkit on juostu hirmuisella vauhdilla nenä maassa (kuljemme samoja reittejä Nocen kanssa). Sunnuntaina olimme tulossa lenkiltä kotiin, kun Nino naapuritalon luona äkkiä kääntyi kerrostalon pihaan ja alkoi vetämään aivan järjettömästi. Huomasin tutun hahmon vilahtavan rappukäytävään. Nocen emäntä oli menossa sinne kyläilemään - eikä Noce edes ollut mukana! Pelkkä emännän haju sai Ninon sekaisin ja kotiin tultua Nino ulvoi seuraavat puoli tuntia.

Tänään sitten näimme Nocen. Yritimme tehdä yhteistä lenkkiä sillä seuraamuksella, että hermot oli mennä lopullisesti. Nino riuhtoi ja haukkui koko matkan, pääsipä vähän astumaankin - Nocen kylkeä. Kun tultiin kotiin Nino jälleen ulvoi seuraavat puoli tuntia ja vinkui loppuillan ulos pyydellen UH. Kyllä taitas koiraparka olla onnellisempi ilman palleja, sen verran surkea tuo Ninon olotila on...

Ouuuu! Missä olet rakkaani!!! UUOOUUUUUU!