No, aloitetaan huonoista. Nino kävi uusintalonkkakuvissa ja tulokset eivät olleet rohkaisevia. Toinen lonkka oli mennyt huonompaan suuntaan, lääkäri arvioi sen D-lonkaksi. Toinen oli edelleen C. Kuvista näki selvästi, että oikea lonkka oli ikäänkuin irronnut lonkkamaljasta. Se oli kuin eri paria vasemman lonkan kanssa. Kyllä olen huolissani! Otin heti yhteyttä omaan eläinlääkäriin ja pistin hänelle kuvat arvioitavaksi. Lääkäri on ollut vielä toistaiseksi syyslomalla, eikä ole päässyt katsomaan kuvia. Mutta luultavasti ensi viikolla saamme lääkärime mielipiteen lonkista.Nyt sitten pähkäilen, mitä tämä merkitsee Ninon harrastusten kannalta. Voi olla, että jätämme rauniot ainakin vähemmälle ja keskitymme hakuun ja jälkeen.
Nino odottaa lonkkakuviin pääsyä
Kuvauksen jälkeen Nino odotteli herätyspiikin vaikutusta puntarin päällä ja saimme samalla tarkan painonkin, 14,5 kg. Ei siis mitenkään aivan mahdottomasti. Mutta tässä tilanteessa: mitä kevyempi, sitä parempi (kunhan ei ole sairaalloisen laiha).
Nukutuksesta toipuminen oli Ninolle edellisiä kertoja vaikeampaa. Sillä ei millään meinannut jalat kantaa herätyspiikistä huolimatta. Seuraava ilta ja yö sitten oksennettiin ja juostiin ulkona ripuloimassa. En tiedä johtuiko se nukutusaineesta vai jostain pöpöstä. Nino kun oksensi jo menomatkalla autoon. Voipis siis olla niinkinpäin, että pöpö vaikutti tuohon nukutuksesta toipumiseen.
Nino on päässyt kokeilemaan ensimmäistä kertaa jälkeä. Aluksi homma vähän ihmetytti Ninoa. Oltiin metsässä ja ihminen häipyi metsän uummeniin, mutta kuitenkaan kaikki ei ollut niinkuin tavallisesti. Piti odottaa tosi pitkään ja ihmisen haju tuntui häipyvän jonnekin. Sitten viimein lähdettiin liikkeelle, mutta eri tavalla kuin tavallisesti. Emäntä tuli mukana hihnan perässä. Nino lähti seuraamaan jälkeä, mutta pian pää nousi etsimään ilmahajua. Sitä ei tuntunut löytyvän ja emäntäkin pysähtyi.Sitten taas nenä maahan ja nyt emäntäkin tuntui olevan tyytyväinen, kehui kovasti. Jälkeä seurattiin ja aivan äkkinä Nino huomasi namipurkin. Se rynnähti purkille innoissaan ja emäntähän aukaisi kannen. Aivankuin lamppu olisi syttynyt Ninon päähän: "Ai tämä oli jutun juoni!" Syötyään herkut Nino oli aivan innoissaan ja hyppeli kaikkia meitä vasten. "Wau, tää oli tosi nasta juttu! Jotain ihan uutta!!!" Jatkamme ehdottomasti jäljen opettelua Ninon kanssa!
Metsäreissuillakin on käyty viime viikonloppuna sieniä hakemassa. Nino ei kauheasti jaksanut innostua etsimään sieniä, muut hajut vetivät sen verran puoleensa. Nada nuuski sieniä mielenkiinnolla ja palkkasin sitä nuuskimisesta. Katsotaan, tulisiko Nadasta joskus sienikoira...
Kuvia metsäreissulta:
Huom. Nada ei ole muuttunut ruskeaksi... väritys kuvassa tulee kuraojasta, jonka Nada ylitti lahjakkaasti molskahtaen suoraan keskelle ojaa!
Nada on hidastanut hurjaa kasvuaan. Viime viikon aikana ei paljoakaan sentit enää lisääntyneet - mittaustulos oli jotakuinkin sama, kuin edellisellä viikolla. sentti/viikko -tahti on siis loppunut ja toiveita on, ettei koirasta tule ylisuurta.
Tässä Nada 21 vk, poseeraa namin voimlla pihallamme...
...ja ihan "luomuna" lähimetsässä
Nada on aina reipas ja iloinen pentu, läheisyydenkipeä pusupensseli ja myös vieraita kohtaan avoin. Oikea sydäntenvaltaaja! Ulkona Nada saa nykyisin aina välillä juoksuhepuleita. Yhdestä tällaisesta uusi video sivuillamme (ilmestyy tämän viikonlopun aikana). Nadan ensimmäinen näyttely häämöttää marraskuun alussa. Menemme Lahteen pentunäyttelyyn 3.11. pyhäinpäivänä. Saas nähdä, mitä Nada tykkää näyttelyistä! Toivotaan hyviä kokemuksia!
Tässä vielä kuvia tältä aamulta
Lotta ja Nada. Nada päätti tulla "samalle tasolle"
Ninoa kiinnosti hieman muut, kuin "leikkiasiat"
Kommentit