Kaikenmoista pientä on sattunut ja tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi tänne on kirjoiteltu. Nada on mm. uusinut eteisen sisustusta - no ei kovin paljon, yhden vetolaatikon kahvan verran. Ja opetellut, miten syödään jäähtymässä olevaa ruokaa pöydältä tuolilla istuen ja pudottamatta lautasta. Ja Nada on kohdannut punaisen hirviön (valtavan suuren punaisen sydäntyynyn), joka nousi pihan roskiksesta ja tunkeutui meidän kotiinkin. Sitä Nadan piti haukkua koko ilta, Nada kun ei  millään meinannut uskoa, että Nino tappoi hirviön vaarattomaksi (riepotteli siihen reiän, josta valui ihania styrokspalloja lattialle). Minä kun kuvittelin, että tuosta sydäntyynystä olisi saanut koiranpedin...
Paljon on ulkoiltu ja välillä vähän tanssittu koiratanssia. Nappula on hokannut, mistä on kyse ja kovasti innokkaana pyörii, pujottelee, hyppää ja peruuttaakin. Joku aika sitten Nadalla oli kausi, jolloin se reagoi ääniin paljon vähemmän.Nyt on ollut taas herkistymistä havaittavissa. Rappukäytävän ääniä haukutaan raivostuttavan usein (ja Nino on kuorossa mukana, jopa johtamassa sitä) Nada on myös saanut ensimmäisen äänipaniikkikohtauksen. Koirat olivat mukana Brahen leikkipuiston talvitapahtumassa Kalliossa. Jääkiekkoilijat löivät lämäreitä viereisellä jääkentällä. Lämärien paukahdukset kaikuivat ympäröivistä kerrostaloista kovina kumahduksina. Ensin Nada valpastui, että "mitäs tuo on?" sitten se meni makaamaan makuualustan päälle seinän viereen omalle paikalleen ja alkoi täristä. Nada tärisi ja tärisi. Kun ääniä ei enää kuulunut, Nappula vähitellen rauhoittui ja oli taas oma itsensä.  Samaisessa tapahtumssa Nino esitteli tempputaitojaan lasten iloksi.

Tässä vielä muutama kuva.

"Kato miten hienosti mä seison"


"pöh, ei tuo vielä mitään, katos tästä mallia, kunnon takaosan venytysseisonta"


"Kyllä mäkin osaan..."


"Tuus leikkii seiltä hihnojen kimpusta"


 "Ja eikun riekunnaks"