Viime viikonloppuna Nino oli mamman kanssa nuortenleirillä saaressa. 
Nada oli puolestaan viikonlopun hoidossa Noce-tädin luona. 
Nino käyttäytyi tapansa mukaan mahdottoman hienosti. 
Se kulki mukana vaivatta - lukuunottamatta laivamatkojen torviepisodeja. 
Menomatkalla Nino säikähti torven töräytystä niin, että sattui pieni haaveri. Nino kipusi pelästyneenä penkille, 
mutta poishypätessä toinen takajalka jäikin puupenkin lautojen väliin. 
Nino ulvahti kivusta, mutta mitään vammaa ei tuntunut tulleen.

Nino saaressa


Leiri oli saaressa ja Nino olisi voinut huoletta juosta vapaana missä vain. Nino kuitenkin päätti pysyä mamman matkassa ja kun menin sisätiloihin, Nino odotteli oven luona niin kauan, kunnes tulin takaisin, miten pitkään sitten viivyinkin.



Takaisin saaresta tultiin jälleen laivalla ja torvi törähteli tällä kertaa moneen otteeseen. Ninoa alkoi karmivasti pelottamaan tuo ahdistava ääni. Se meni penkin alle turvaan ja tärisi siellä torven soidessa. Vielä rantautumista odotellessa se tärisi.



Torvistressi ja automatka kotiin tekivät tehtävänsä. Ninon pinna oli kiristynyt turhan pinkeäksi, kun menimme hakemaan Nadaa hoidosta. Ovella meitä odotti kaksi tulostamme riemastunutta koiraa, jotka pomppivat intona meitä vasten. Silloin Ninon pinna katkesi. Se kävi rähisten Nocen päälle ja Noce joutui alistumaan. Kun tilanne rauhoittui, Nino oli taas ok, mutta Noce verisesti loukkaantunut. Se meni pöydän alle mököttämään ja jos Nino tuli liian lähelle, se näykkäsi kivahtaen Ninoa. Nino parka ei oikein tajunnut, mikä Noceen oikein meni.

Nada:"Kato näin vaan meet makaamaan. Näin mä saan sen rauhottuu"


Tarina sai jatkoa neljä päivää myöhemmin, kun Nino ja Noce seuraavan kerran kohtasivat. Nocen piti tulla kyytiimme matkalle Pitkäkosken ulkoilualueelle. Nino oli valmiiksi auton takapaksissa ja kun Noce tuli paikalle, se nuuskasi Ninoa "Ai, se on toi", kääntyi ja karkasi läheiselle nurmikolle mököttämään. Mutta ei auttanut. Samaam paksiin joutuivat. Pitkäkoskella riidat kuitenkin vähitellen unohtuivat ja loppumatkasta leikki sujui jo vanhaan malliin. Noce taisi antaa anteeksi...

Nadan viikonloppu sujui leikkimisen merkeissä. Nadalla oli oikein hauskaa, kun sai peuhata päivät pitkät Noce tädin kanssa...ja lauantai-iltana vielä Wilma tädinkin kanssa, joka myös tuli hoitoon.

Nada on oppinut hyppäämään. Aikaisemmin se jotenkin epätoivoisesti hypähti sohvaa vasten pääsemättä ikinä sohvalle kömpelöllä taktiikallaan. Nyt Nada on oppinut, miten ponnistetaan. Sohvalle hyppy sujuu tuosta noin vain ja tänään ensimmäisen kerran Nada hyppäsi autoon! En ehtinyt edes reagoida, kun Nada jo ponkaisi. "Ai autoon, kivaa!". Täytyypä olla tarkka, minne tyttö milloinkin päättää ponkaista.

Nada viihtyy sylissä paremmin kuin Nino. Se on mielellään rapsutushoidossa kainalossa, työntää päänsä ihmisen kasvojen lähelle ja tuhisee. Isännälle Nada vikisee, ynisee ja uikuttaa.

Nada on kärsinyt selkävaivoista (lisää sivullamme Nadan terveys -osastolla). Tosin kovin kärsivältä se ei ole vaikuttanut, vauhtia on selkävammasta huolimatta riittänyt. Nadalle meinasi tulla tänä aamuna lisää vammoja, kun Nino kerrankin intoutui leikkimään sen kanssa ja Nada hämmentyneenä tilanteesta juoksi päin tolppaa. Se törmäsi tolppaan niska edellä aika pahan näköisesti. Nada kiljui ja mamma kiljui. Tarkastettaessa ei mikään paikka arastanut. Taidettiin selvitä pelkällä säikähdyksellä! Koko tapahtuma on tallentunut videollekin

Kun kuvailin koiria, totesin Ninon osalta, että "harjoitus tekee mestarin" - siis mallina olemisessa. Ninoa on kuvattu niin paljon, että se käskystä osaa poseerata hienosti paikallaan pysyen pidemmänkin aikaa. Ninosta saisi vaikka koiramallin! Toisin on pennun laita. Seisontakuvia on melkoisen vaikea saada ilman apua. Tässä kuitenkin joitain otoksia niin pennusta kuin Ninostakin.

Namietsintää nurmikolta


Nino poseeraa kiltisti paikallaan


"Nadasetteri"


Tämän kuvan ottamisessa auttoi naapurin tyttö :) kiitos avusta!


Sitten vielä harrastuskuulumisia. Nino alkaa olla jo tosi taitava raunioilla. Viimeksi se hienosti löysi myös maalimiehen, joka oli syvällä kaivossa. Virheilmaisuja ei tullut, vaikka Nino merkkasikin selvästi piilot, joissa oli oltu. Ninon itseluottamus on kasvanut hurjasti keväästä. Haasteet ovatkin enemmän ohjaajan taitojen hiomisessa ;)